Kun päätös bernhardinkoiran hankkimisesta on tehty, ei kannata suin päin ottaa ensimmäistä pentua, jota myynti-ilmoituksen perusteella mennään katsomaan. Koiran hankinnan tärkeimpänä kriteereinä ei koskaan tulisi olla se, että pennun kasvattaja asuu lähellä tai että pentu on luovutusikäinen sopivasti oman loman kynnyksellä. Bernhardinkoirahan tulee kumppaniksi koko eliniäkseen eikä hankintaa pidäkään tehdä hätiköiden.

Osta koira vain luotettavalta kasvattajalta. Epämääräiseltä myyjältä ostetun koiranpennun taustasta ei ole tietoa ja sen lähtökohdat elämään eivät usein ole parhaat mahdolliset. Älä osta pentua säälistä - silloin vain tuet epäkelvon kasvattajan/myyjän toimintaa.

Pennun etsiminen

Hyvä tapa aloittaa pennun etsiminen on ottaa yhteyttä rotuyhdistyksen pentuvälitykseen. Pennun ostajan kannattaa tutustua PEVISA:n ja jalostusohjesäännön vaatimuksiin, sillä niitä kasvattajienkin suositellaan noudattavan kasvatustyössään. Suomen Kennelliiton ylläpitämästä KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä (ulkoinen linkki, aukeaa uuteen ikkunaan) löytyy pennun etsijälle paljon hyödyllistä tietoa, kuten kasvattajakohtaisia listauksia ja koirien terveystuloksia. Koiranäyttelyissä käymällä voi tavata bernhardinkoiran omistajia ja kasvattajia, ja siellä voit ehkä nähdä myös tulevan pentusi molemmat vanhemmat.

Ota selvää kasvattajista ja haastattele heitä. Kysele kaikkea mitä mieleen tulee, jotta saat selville, onko tämä mahdollinen tulevan pentusi kasvattaja todella perehtynyt asiaansa, ja saavatko pennut riittävän hyvän alun elämälleen syntymäkodissaan. On erittäin tärkeää, että sinun ja koirasi kasvattajan välille muodostuu hyvä ja vilpitön suhde, sillä kysyttävää tulee matkan varrella monta kertaa.

Se, että tulevan pentusi vanhemmat ovat tai eivät ole menestyneet hyvin näyttelyissä, ei välttämättä ole tae laadusta eikä sen puutteesta. Näyttelymenestyksen lisäksi on hyödyllistä kiinnittää huomiota muihinkin seikkoihin, kuten vanhempien, niiden sisarusten ja vanhempien terveystuloksiin sekä mahdollisiin muihin koetuloksiin. Mikäli pennun vanhemmilla on aikaisemmin syntyneitä jälkeläisiä, myös niiden näyttely- ja terveystuloksiin kannattaa tutustua.
 

Kun olet löytänyt mieleisesi pennun ja kasvattajan, on tärkeää että näet ainakin osan koko pentueesta ja etenkin niiden emän. Emän luonne nimittäin vaikuttaa suuresti sen jälkeläisiin, sillä käyttäytymisellään emä opettaa pentujaan. Tietysti olisi hyvä, jos voisit tutustua myös pentueen isään. Pennun ostajan on syytä tutustua myös pentujen kasvuympäristöön: tällöin voidaan tarkistaa, että olot ovat asianmukaiset. Tutustu omaan pentuusi: terve pentu on puhdas, reipas ja tulee iloisesti ihmisen luo - elleivät pennut juuri silloin makaa reporankana ruokailun ja ulkoleikin jälkeen. Kannattaa tarkistaa myös pennun purenta, napatyrä ja urospennulta kivekset. Bernhardinkoiran pentu painaa luovutusikäisenä eli noin 8-viikkoisena suunnilleen 8-12 kiloa - tämä tietysti riippuu paljon pentueen koosta.

     

Kasvattajan tulee kertoa kyseisen pennun ulkonäöstä (onko se esimerkiksi värien suhteen rotumääritelmän mukainen) ja muutenkin pentueen vanhemmista ja rodusta yleensä mm. sairauksien suhteen. Kaikki pennut eivät ole luonteeltaan samanlaisia, ja luonteen tulisikin olla tärkeä kriteeri pentua valitessasi. Katso siis muutakin kuin vain pennun ulkonäköä. Jos kasvattaja on viettänyt aikaansa pentueen parissa ja seurannut niiden kehitystä, hän osaa kertoa jotakin kustakin pennusta. On vain hyvä, jos kasvattaja haluaa tutustua pennun ostajiin ja kyselee ostajaltakin kaikenlaista, sillä näin hän osaa valita tai ainakin ehdottaa luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta sopivinta pentua kullekin pennun ostajalle. Sillä onhan siinä eroa, haluaako pennun tuleva omistaja harrastaa koiransa näyttelyitä tai rauniokoiratoimintaa tai halutaanko vain ns. kotikoira.

Kasvattajan pitäisi antaa hoito-ohjeet paitsi suullisesti myös kirjallisesti. Jos käyt varaamassa pennun ennen sen luovutusikää, pyydä hoito-ohjeet jo silloin mukaasi, niin ehdit paneutua niihin ennen kuin pentu tulee kotiin. Kasvattajan tulee aina tehdä pennusta virallinen kauppasopimus Suomen Kennelliiton (ulkoinen linkki, aukeaa uuteen ikkunaan) laatimalle lomakkeelle, josta toinen kappale tulee ostajalle. Lue kaikki paperit huolellisesti, jotta tiedät mihin nimesi laitat. Mikäli et saa koirasi rekisterikirjaa mukaasi pentua noutaessasi, kasvattajan tulee toimittaa ne sinulle ilman eri maksua. Rekisterikirjan mukana tulee Omistajailmoituskortti, joka sinun tulee täyttää ja lähettää Kennelliittoon. Paluupostissa saat Omistajatodistuksen, jota tarvitaan ainakin siinä vaiheessa, jos koira vaihtaa omistajaa.

Lisää tietoa pennun hankinnasta ja koiran hoitamisesta voit lukea Bernhardinkoirayhdistys ry:n julkaisemasta Rotuaapisesta.